Uttal: Enskilda ords längd och betoning
Pronounciation: Length and accentuation of separate words
Ääntäminen: Yksittäisen sanan pituus ja painotus

  • 1
    För att man ska få ett bra uttal räcker det inte med att uttala alla de enskilda ljuden rätt. Man måste också veta vilka stavelser som ska vara betonade (= ha starkare tryck än de övriga stavelserna).
    I enskilda ord måste alltid en stavelse vara betonad. I svenska ord är det ofta den första stavelsen som är betonad. I den betonade stavelsen har antingen
    vokal
    -ljudet eller
    konsonant
    -ljudet långt uttal.
    To be able to pronounce a word correctly, it is often not enough to just pronounce all the separate sounds correctly. You must also know what syllables should be accentuated (= have a stronger emphasis, more stress, than the other syllables).
    In separate words one syllable must always be accentuated. In Swedish words the first syllable is often the accentuated one. In the accentuated syllable either the
    vowel
    -sound or the
    consonant
    -sound has the long pronounciation.
    Ääntääkseen hyvin ei riitä että ääntää kaikki yksittäiset äänteet oikein. On myös tiedettävä mitä tavuja tulisi painottaa (= on enemmän painotusta kuin muilla tavuilla).
    Yksittäisessä sanassa on aina yhden tavun oltava painotettu. Ruotsinkielisessä sanassa ensimmäinen tavu on yleensä painotettu. Painotetussa tavussa joko
    vokaali
    -äänne tai
    konsonantti
    -äänne lausutaan pitkänä.
    Ex.
    Första stavelsen i ordet "stavelse" är betonad. "a" har långt uttal.

  • 2
    Man uttalar det långa ljudet under betydligt längre tid än de andra ljuden i ett ord. Längden och betoningen är mycket viktiga för förståelsen.
    Ibland är längden i uttalet den enda skillnaden mellan två ord. Orden låter ändå mycket olika när man säger dem.
    You should pronounce the long sound for a considerably longer time than the other sounds in the word. The length and the accentuation are very important for the understanding.
    Sometimes the length of pronunciation is the only difference between two meanings. The words will sound very different when you say them out loud.
    Pitkä äänne lausutaan huomattavasti pidempään kuin sanan muut äänteet. Pituus ja painotus ovat ymmärryksen kannalta tärkeitä.
    Usein pituus ääntämisessä on ainoa ero kahden sanan välillä. Sanat kuulostavat kuitenkin hyvin erilaisilta kun ne lausutaan.
    Jfr
    vin - långt "i", kort "n"
    vinn - kort "i", långt "n"
  • 3
    I obetonade stavelser och ord har alla ljud kort uttal.
    In unaccented syllables and words all sounds have a short pronounciation.
    Painottomissa tavuissa ja sanoissa äännetään kaikki äänteet lyhyinä.
  • 4
    Man dubbeltecknar ofta en lång
    konsonant
    som står mellan två
    vokaler
    eller sist i ett ord. Då skriver man två stycken av den bokstav som betecknar konsonant-ljudet.
    Om ett ord skrivs med dubbeltecknad konsonant kan man alltså vara säker på att vokalen före den dubbeltecknade konsonanten har kort uttal.
    You often double a long
    consonant
    that is placed between two
    vowels
    or last in a word. This means that you write two of the letter that represents the consonant sound.
    When a word is written with a double consonant, you can be certain that the vowel before the double consonant has short pronounciation.
    Pitkä
    konsonantti
    , joka on kahden
    vokaalin
    välissä tai sanan lopussa, kirjoitetaan usein tuplana. Tällöin kirjoitetaan kaksi kappaletta sitä kirjainta joka edustaa konsonantti-äännettä.
    Jos sana kirjotetaan tupla konsonantilla voi olla varma että tupla konsonantin edellä oleva vokaali äännettään lyhyenä.
    Jfr.
    Jag är van vid att köra bil.
    Vem vann matchen?

    Undantag: I
    sammansatta ord
    , och i ord med
    prefix
    eller
    suffix
    , kan två lika konsonanter stå intill varandra utan att det betyder att konsonanten ska vara lång.
    Exception: in
    compound words
    , and in words with
    prefixes
    or
    suffixes
    , two consonants of the same kind may be placed together without making the pronunciation of the consonant long.
    Lukuunottamatta:
    Yhdyssanoissa
    , ja sanoissa joissa on
    etuliite
    tai
    jälkiliite
    , voi kaksi samaa konsonanttia olla vierekkäin ilman että se tarkoittaisi konsonantin olevan pitkä.
    Ex.
    Ordet "uttal" är sammansatt av "ut" och "tal". "u" och "a" är långa. ("tt" betyder inte att konsonanten ska vara lång.)

  • 5
    Om k-ljudet är långt skriver man "ck".
    If a k-sound is long you write "ck".
    Mikäli k-äänne on pitkä, kirjoitetaan se ”ck”.
    Ex.
    klocka
  • 6
    Vokal
    före "j" har alltid kort uttal.
    Vowels
    before "j" always have a short pronounciation.
    ”j” kirjaimen edessä oleva
    vokaali
    äännetään aina lyhyenä.
    Ex.
    hej
  • 7
    "m" dubbeltecknas inte i slutet av ord (undantag: damm, lamm)
    "m" is not doubled in the end of words (Exception: damm, lamm)
    ”m” kirjainta ei kirjoiteta tuplana sanan lopussa (lukuunottamatta: damm, lamm)
    Ex.
    hem
  • 8
    "m" dubbeltecknas inte i "dom" och "döma".
    "m" is not doubled in "dom" and "döma".
    ”m” kirjainta ei kirjoiteta tuplana sanoissa ”dom” ja ”döma”.
    Ex.
    ungdomar
    domare
    bedöma
  • 9
    "m" och "n" dubbeltecknas normalt inte före
    konsonant
    "m" and "n" is usually not doubled before
    consonant
    .
    ”m” ja ”n” kirjainta ei normaalisti kirjoiteta tuplana
    konsonantin
    edell.
    Ex.
    gömde
    kände
  • 10
    Om en betonad stavelse innehåller "ng" är uttalet av "ng" alltid långt, och
    vokalen
    före "ng" är alltid kort.
    If an accentuated syllable contains "ng", the "ng" sound should always have long pronounciation and the
    vowel
    before "ng" should be short.
    Mikäli painotettu tavu sisältää ”ng”, lausutaan ”ng” aina pitkänä ja ennen ”ng”:tä oleva
    vokaali
    on aina lyhyt.
    Ex.
    många