Verb: Imperativ
Verbs: The imperative
Verbi: Imperatiivi


  • 1
    Den kortaste
    verb
    -formen kallas imperativ. (I några fall är
    preteritum
    - eller
    infinitivformen
    lika kort, men det finns ingen kortare form.)
    The shortest
    verb
    form is called the imperativ. (In some cases the
    the preterite
    or
    the infinitive
    is just as short, but there is no shorter form.)
    Verbin
    lyhyintä muotoa kutsutaan imperatiiviksi.( Joissakin tapauksissa
    imperfekti
    - ja
    infinitiivimuoto
    ovat yhtä lyhyitä, mutta ei ole olemassa lyhyempää muotoa.)
    Ex.
    ring, åk, stanna, gå
  • 2
    Man utgår alltid från imperativformen när man bildar andra verbformer (= böjer verbet). Man kan böja verb genom att:
    The imperative is the basis for the other verb forms. You may inflect verbs by:
    Kun muita verbimuotoja rakennetaan (verbiä taivutetaan) lähdetään aina imperatiivimuodosta. Verbiä voidaan taivuttaa seuraavasti:
    – lägga till ändelser efter imperativformen (
    grupp 1
    ,
    grupp 2
    och
    grupp 3
    )
    – adding endings after the imperative (
    group 1
    ,
    group 2
    and
    group 3
    )
    – lisäämällä päätteitä imperaiivimuodon perään (
    ryhmä 1
    ,
    ryhmä 2
    ja
    ryhmä 3
    )
    Ex.
    ring + er = ringer
    ring + de = ringde
    ring + t = ringt
    ring + a = ringa

    – byta imperativformens
    vokal
    mot en annan vokal (
    grupp 4
    )
    – changing the imperative
    vowel
    to another vowel (
    group 4
    )
    – vaihtamalla imperatiivimuodon vokaali toiseen vokaaliin
    vokaali
    toiseen vokaaliin (
    ryhmä 4
    )
    Ex.
    skriv ‒ skrev

    – göra andra förändringar (oregelbundna verb).
    – making other changes (irregular verbs).
    – tekemällä muita muutoksia (epäsäännölliset verbit).
    Ex.
    gör ‒ gjorde ‒ gjort